I JUST WANT TO BE SKINNY

tuuli puhaltaa ja aurinko häikäsee silmiini, mutta juoksen ja juoksen, kaikki näyttää nii onnellisilta ja ilosilta hymyilevät ja naureskelevat keskenään, mutta minä juoksen itku kurkussa jonnekki kauas metsään, täällä on tarpeeksi hiljasta, ei tämä edes näytä helsingiltä.
avataan viina pullo ja juodaan, sytytetään tupakka ja ruvetaan itkemään, ihanku jostai ärsyttävästä pissis tarinasta.
mutteei se on mun elämä, ja hauskinta tässä on ettei KUKAAN tiedä.
mä oon se ilonen tyhmä tyttö joka synty kultalusikka suussa, ei sellasilla mitään ongelmia ole,
ne ovat aina kavereittensa kanssa eikö niin?
minähän en ole poistunut täältä ainakaan viikkoon, en osaa enää pitää hauskaa,
entäs jos joku sanoo "susta on tullu nii tylsä"
nii musta onki , en oo ikinä ollu tällänen, en oo ikinä valinnut olla yksin kavereitten sijasta, en ikinä.
eikä vanhemmat epäile mitää, eine haista mun viina/tupakka hajua vaik oonki jääny kiinni kaikesta,
arvatkaa mitä ? yli puolet mun kavereista juhlii jossai hietsussa tai kampis tai jossai.
ja mä juon täällä yksin.
eikö oo huvittavaa?
ja huomasin metsäs en ees oo mikää sh. haluaisin mutten oo, mä pakotan itteni olee, mutten mä oikeesti oo.
mä en jaksa tätä, lupasin itelleni etten ota enää sitä paskaa lääkettä.
en ota.
mä en vaa tiiä miten jaksan tätä, mä pysyn vaa täs samassa vitun mitassa,
mä en laihdu, mä yritän mut mä en vaan laihdu.
ihan sama, ei oo mut.
mä en tiedä kuka mä oon enää, mä en tunne itteeni enää, kukaa ei tunne mua enää,