
se ilonen tyttöhän mä oon, joka hymyilee ja nauraa.
mut ku kotiin pääsen purskahdan itkuun.
eikä kukaan tiedä mitä mä oikeesti tunnen.
kukaan ei tiedä miten itken huoneessani niitä lauseita mitä mulle on sanottu.
kukaan ei tiedä miten itken niitä oikeita ystäviä mitä oon päästäny menemään,
niitä ystäviä jotka jätin sateeseen ja luulin et nyt kaikki kääntyy hyväks.
nyt kaikki tais kääntyy toisinpäin, mä taidan olla se uhri.
kukaan ei tiedä mitä mä oikeesti toivon.
kukaan ei edes arvaa mikä mul on.
ne ei ees tiedä miten yöllä herään
ja kuulen et isä yskii, ja pelkään et kohta kuuluu huutooja ambulanssin sireeni.
peitän mun korvat ja haluun huutaa itteni pois täältä
tunnen miten pisarat valuu valuu mun poskilta.
haluisin et tää tarina loppuu onnellisesti.
mut musta tuntuu et mä aina vaa laskeudun syvemmälle tänne.
en ees tiiä mitä pitäs tehä.
haluisin vaa kuiskaa sille ketä satutin eniten ; anteeks. en tarkottanu mut mä haluun sun apuu,
haluun vaa halaa sua, enkä päästää irti.
4 kommenttia:
Voimia !
Tuttu fiilis, moni luulee tuntevansa, muttei oikeesti tiedä puoliakaa! Mutta me kyllä pärjätään. :>>
joo siis anna mulle sun s-postin osote niin laitan sulle sit sähkärillä sen pro-ana sivun osoitteen. sori selitän törkeen vaikeasti :D
:( voi. Tää on jotain mitä ei haluais lukea. Toivottavasti asiat kääntyis parempaan nopsaan
voimia <3
Lähetä kommentti