silmiin häikäsee aurinko ja helikopteri lentää talon yläpuolelta, pihalla ei oo ketään,
ei lapsia, ei mitään.
pöydän päältä kiipeilee leppäkerttu, keltanen leppäkerttu.
en ole nähny tänä kesänä vielä yhtäkään leppäkerttua, se on niin pieni ja keltanen.
tupakkaki maistuu erityisen hyvältä, kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta.
sitten kuuluu murinaa, se oli vaan vatsa.
nyt olisi täydellinen ilma vähän poltella.
ehkä voisin vähän?
isähän tulee vasta parin tunnin päästä, ja kyllä mä osaan esittää hyvin, vaikka silmät ovatkin jossain ihan muualla.
kaikki vaa tuntuu niin rauhalliselta, ja ihanalta.
tää on vaan paras tunne kaikista.
ei ees kiinnostais vaik talo syttyis palaa, tää vaan on niin rauhallinen olo.
haluaisin syödä, tekee mieli hirveäsrti karkkia.
sellasia hedelmäkarkkeja, se olisi ihanaa.
jospas vaan voisi ottaa tosta pöydältä rahaa ja mennä ostamaan,
se on vaan niin helppoa mutta kiellettyä.
miksi teen tästä näin vaikeaa?
en tiedä en tosiaan tiedä.
onkohan tämä oikeasti vaan joku sairaus? joku sellanen että näytän itseni mielestä läskiltä?
se vaan kuulostaa niin tyhmälle.
miten voisi oikeasti olla joku sairaus että näkee itsensä läskinä?
naurettavaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
mulla auttaa nykyään kaikkiin makeannälkiin sellanen, että mietin miten kauheesti niissä on lisäaineita. enää en kattele kaloreita vaan niitä muita merkintöjä. kuvittele se sokerin ja väriaineiden ynnä muiden määrä siinä karkissa. ja ei se sitten enää maistu niin hyvältä :D äh en mä ees osaa selittää 8DD mutta älä syö!
Joo on tää aika hieno juttu, vaikkakin tiedän, että otan paljon tuosta paineita, mutta ei voi mitään... tää on ehkä se mitä haluan tehdä jos en muuta keksi.
Ehkä helpottuu kyllä.
Lähetä kommentti