lupaaan et se yks päivä oli leffast, voin vannoo oikeestaa luulen vielki et se oli unta huah.
ekan päivän vaa oltii mun parhaan ystävän kaa kahestaa puhuttii kaikkee ja kaikkee.
" haluutko ruokaa?"
eeemmä jaksa.
"mä oon oikeesti huolissani susta"
"minä ja nora ollaa oikeesti puhuttu täst tosi kaua, sä et syö enää mitää.."
kyl mä syön! liikaaki, oon hyvä valehtelee oon oikeestaa ehk paras siinä, pääsis valheespaljastus koneen läpiki varmaa, mutten pysty vaa valehtelee tälle ystävälle näin isosta asiasta.
rupesin vaa itkeee, kaikkee mitä se sano se oli jotenki nii kaunista ja sellasta.
en ees tienny et kukaa välittää must noin paljoo, sit ajattelin etten mä pysyt oikeesti tolle valehtelee joten söin sillee aika pahasti siel.. mut SE ALKAA.
montakoha kertaa oon sanonu noin? mut silti huomen se ALKAA.
ja sit seuraava päivä oli vaa nii ihana, en ollu varmaa ikin nii onnelline soi vaa musiikki katoin mun ystävän kasvoi ja huomasin miten onnellinen se oli et mulle vaa tuli pakosti se hymy naamalle.
ja mul ei ollu ikin nii itsevarma olo, siel oli nii paljon kaikkiii ihmisii
ja oh, se oli ehk onnellisin päivä pitkää aikaa.
ajattelin et oikeesti pääsin kaivautuu täältä kuopasta tänne, en ees ollu kateellinen kenellekkää,
en ajatellu mitää miten läski oon, mä vaa pidin oikeesti hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti