Bananarama >> Love Comes

juostaan, nauretaan kaadutaan ja nauretaan lisää.
lauletaan,nauretaan, ja nähää toistemme silmistä ettei kukaa haluu et tää loppuis.
tää kaikki on jotenki just sitä mitä olin kaivannu, just sitä mitä en ollu kokenu pitkää aikaa.
pystyin vaan olla, ei ollu kiusallista ei ollu outoa vaan just sitä mitä olin miettiny.
löysin taas itteni, vaik miten kliseeltä se kuulostaakaan mut totta se on.
löysin taas itteni, en vaan pystyny lopettaa hymyilyä.
mun teki mieli vaa huutaa täysiä, nyt tiedän kuka mä oon!
mut ei kukaa olis ymmärtäny siitä mitää, huomasin et selvänäki voi pitää hauskaa,
tanssin, ja nauroin ihan ku ennen.
en voinu kuvitella et mun ääni kantautuis kilsan päähän ellen oo kännissä.
ny se onnistui, huusin ja riehuin niinku ennen.
olin vaan niin onnellinen.
kaikki on vaan niin täydellistä, tai siis ainakin melkeen.
on vaan niin outoa herätä kotoota, eikä vieressä oo ketään kavereita.
no, kaikki loppuu aikanaan, oli ainaki mun elämän parhaimpii päivii.
"mulla kai on tai siis oli syömishäirö"
tollasenki lauseen päästin sitten ilmaan kun synninpuhdistus kopissa olin.
jos se nyt sellanen on.
tuntu jotenki ihanalta sanoa se ääneen, ensimmäin kerta ku sanoin jotain tollasta.
sain hirveesti herkkuja ja kaikkea ja haluan nyt nauttia näistä vaikka vaikeaa onkin.
huomenna sit alkaa sh elämä taas.
en vaan pysty olla sh,jos tiedän että täällä on näin paljon kaikkea hyvää, joten..
nämä kai menee tänään, ja huomenna ei sit enää melkeen mitään.
oudolta kuulostaa, ja teksti näyttää oudolta ku kirjotan että syön paljon.
hyi, kuulostaa vaa niin ällöltä, ja nään miten pursun ja pursun.
mut pakko, haluan nauttia näistä oikeasti.
ja pappi.. se oli vaan niin viisas, se oikeesti autto mua.
niin paljon sannottavaa, mutten osaa selittää, no huomenna lisää.