rakas päiväkirja
tuuli tulee mun naamalle ja ikkuna narisee kun yritän avata sitä,
katson taakse ja katson eteen.
ja sytytän sen tyhmän tyhmän syöpäkääryleen.
sen tyhmän pitkän asian, johon ihmisiä kuolee, josta ihmiset
saa syövän.
tunnen niin suurta vihaa mut rakkautta siihen kohtaa.
olen heikko, en pysty lopettaa.
sade ropisee, lintsistä ei taida tulla mitään.
voisin vaikka vuokrata kirjan,
en ole koskaan lukenut kirjaa, tai ainakaan kunnolla.
en pysty keskittymään siihen.
eikä minulla edes ole kirjastokorttia.
miksei pari kyseiset ihmiset vastaa minulle?
olenkohan tehny jotain väärin?
en mielestäni..
ei se on varmaan liian vaikeaa..
liian vaikeaa laittaa kommentti : kiitos.
se on aivan liian vaikeaa, mutta muille hän kyllä osaa laittaa tää on ihana<3
oon niin teini.
mul tulee huono mieli siitä et jotkut ei vastaa mulle?
mut totta se kai on.
oon varmaan vaan liian ruma vastattavaks.
ei mulle tarvii vastaa ku ei ne hyödy siitä mitää.
tai niin ne luulee.
ehkä?
tai sit oon vaan tehnyt jotain hirveetä.
meen paskomaan mun keuhkoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
kyl sust on siihe jos haluut lopettaa,usko mua vaa (;<3 kyl sä pystyt ! Säkö ruma,paaah! älä kuseta. oot nii kaunis<3
Mulla on ollu jo ikävä tätä sun blogia, vaikka kirjoitatkin välillä niin surullisesti. :))
En todellakaan usko, et olisit jotenki ruma! :O Et varmasti ole, mutta on inhottavaa kun tahtoo nähdä itsensä niin kriittisesti. :(
Kiitinkö minä edes sinua kommentistasi, vai olenko vain niin sokea ja hajamielinen etten näe/huomaa?
Mutta jokatapauksessa: KIITOS. Sinäkin kirjoitat kauniisti♥
Kiitos tsemppauksesta <3
Lähetä kommentti