sunnuntai 20. syyskuuta 2009

rakas päiväkirja


tää on sitte vika postaus.
tän pitäis olla nyt viiminen päivä ku istun keittiön pöydällä juomassa
appelsiini mehua ja syömässä lettuja
tän pitäs olla sit vika päivä ku avaan suklaalevyn.
ja vika päivä ku syön classic jäätelöä.
mun on vaan pakko tehdä tämä,pakko herätä
emmä vaan voi jatkaa näin.
heitän vaatteet pois ja puen bikiinit, mun pitää tehdä
kaikkeni et ymmärtäisin miten vakava asia on.
kyynel valuu poskelta pitkin ja osuu lattiaan
poks
mua pelottaa, mua pelottaa hirveesti.
entä jos mä epäonnistun heti ensimmäisellä päivällä?
entä jos oon liian heikko?
jos musta ei tuukkaa kaunista.
jää vain arvet sisälle sydämeen.
vika kerta kun kirjotan teille, vika kerta ku kiitän
teitä ainaisesta rohkasuista ja lukemisesta.
muistan kesällä tää sivusto oli kaikki mulle,
kun mulla oli huono olo turvauduin tänne.
kun mulla oli hyvä olo kirjotin miten onnellinen olen.
kiitos kaikesta,
toivon että löydätte uuden blogini, te olette nimittäin aivan ihania ihmisiä.
kiitos

6 kommenttia:

steph kirjoitti...

okei hyvä kiitos<3
munkin pitää kyllä alkaa tsemppaamaan, paino on ihan varmasti viikonlopun aikana noussut ja tänään on ollu aika herkuttelupv mut huomenna on _pakko_ ottaa itteensä niskasta kiinni.
kyllä me pystytään tähä eiksje=)

you can call me fucking fat kirjoitti...

nyt lopetan tän blogin ja alotan uuden, ootas teen testin

you can call me fucking fat kirjoitti...

ääk, tää näkyy heti jos kommentoin, no tuun sil mun uudel blogi tyypil kirjottaa sulle et oon tää you can call me fucking fat sit, <3

<3 kirjoitti...

etkö kerro mikä sun uus blogi on? :( haluisin kovasti tietää miten sulla menee. ymmärrän toisaalta jos et haluu kertoo. joka tapauksessa tsemppiä uudelle yritykselle<3 kiitos että oot aina kommentoinu nii ihanasti.

<3 kirjoitti...

onks Tiger Eye sun uus blogis? ;>

Jessica kirjoitti...

ihana teksti, oikeesti!♥
varsinkin toi kun puhuit kesäst, tuli jotenki niin haikee olo.. kesäl mä painon yhessäki vaihees yli 4kg vähemmän kun nyt. takas sinne!

mut nyt täst lähtee tsemppi, nyt tää lähtee täysil. pakko onnistuu, ihan pakko. senki takii, etten kestä enää yhtää epäonnistumist, sattuu, sattuu liian paljon. mä en kestä. mut onneks blogiin voi purkautuu, kertoo miten pahalt tai hyvält tuntuu ja miten on onnistunu, miten painaa vähemmän ja mahtuu pienempiin vaatteisiin.

oikeesti luv ya, we can do this! ♥