happy

löysin itteni nauramassa ja hymyilemässä peilin edessä,
valitettavasti en ollu hymyillyt ulkonäölleni vaan elämälleni.
muistelin niitä ihania hetkiä, ja en pystyny lopettaa hymyilyä.
kirjaudun galleriaan ja siellä on monen monta kommenttia,
tuota en olisi uskonut.
onhan se ihan kivaa kun saa huomiota.
huomenna sitte alkoholin kanssa seurustelen, mutta en aijo palata entiseen.
rajoitan sitä...toivon ainakin niin..
parin tunnin päästä löysin itteni keittiön pöydältä veitsi kädessä,
mä vaa rakastan sitä tunnetta ku saa viiltää käteen siitä tulee sellanen olo et on hengissä.
nyt kaikki luulee et oon joku viiltelijä, mutta itseasiassa olen viiltänyt alle 5 kertaa.
en oikeastaan edes tiedä miksi tein sen.
mua vaan rupee ahdistaa, jos joku sanoo mulle ilkeesti tai ei vastaa.
tulee sellanen tarpeeton olo.
aika tyhmää?
ehkä niin..
ja kuulin parilta ystävältäni niin surullisia tarinoita lapsuudestansa.
en edes tiennyt että sellasta voi oikeassa elämässä tapahtua, ja en tarkoita tällä mitään itsemurha yritystä tai anoreksiaa.
vaikka en näitä todelakaan vähättele, mutta ne tarinat olivat niin surullisia, en edes ymmärrä miten he voivat olla siinä, miten he ovat päässeet sellasen yli?
ihailen heitä niin paljon, itse olisin jo luovuttanut.
joten eipä minua oikeastaan hävetä vaikka tämä kyseinen ystäväni näkeekin tämän viillon huomenna.
hänellä on niita niin paljon enemmän.
en edes muista enään mistä kirjoitin, tekee mieli vaan viiltää se on vaan niin ihanaa.
en ees ole nyt masentunut, oon oikeestaan aika onnellinen.