heikki

"tuutko sunnuntain mummille? kummisetäski on siellä, ne haluis nähä sut"
"äh, emmä jaksa ku tulin just riparilt"
nokia tune musiikki kantautuu yöllä mun korvaan, se on mun isän puhelin.
kuka soittaa sille näin myöhää? varmaa joku mun kaveri joka haluu puhuu munkaa,
mut miks se ei sit soita mun puhelimeen?
no ihanpa sama.
kuulen itkuu, äidin itkuu.
nousen sängystä, uteliaisuuden vuoks, kumpikaa ei huomannu et kurottelen ovesta, ja nään kun äiti on kyykyssä ja itkee.
nyt on pakko kysyy, " mitä on tapahtunu"
äiti nousee, ja kävelee huoneeseensa, isä tulee mua päin ja kattoo surullisesti.
"voitteko jo kertoo!"
"kummisetäsi on kuollut"
se on mulle ku toinen isä.
mitä mä nyt teen? se on kun mun toinen isä!
mitä mä nyt teen ku meen mummille? siel ei oo heikkii.
mä en tuu enää koskaa puhuu sille, en tuu koskaa näkee sitä.
se ei enää ikinä kuiskaa mun korvaan " mee kattoo takin taskuu siel on yllätys"
ja aina ryntäsin sinne ja siel löyty aina suklaapatukoita.
en enää ikinä mee järvelle ettii lintuja, se aina halus näyttää mulle lintuja.
mitä mä teen?
se oli mun iskän pikkuveli.
pikkuveli, ja mun isä on nii paljo huonommas kunnossa ku se.
tai siis oli.
ja eilinen oli eka kerta ku näin et mun iskän poskelta valu kyynel.
en oo ikinä nähny et se itkis, sil valu kyynel poskelta.
mä en tiedä mitä mun pitäs tehdä, pitkääkö mun surra peiton alla vai jatkanko elämää ilman sitä?
mitä mun pitää tehdä? miks tällästä tapahtuu?
jos olisin vaan menny sinne mummille, olisin nähny sen.
olisin nähny sen iloset kasvot, olisin nähny kuinka se hymyilee mulle.
nyt se ei oo enää mahdollista.
mä en todelakaan tiedä miten jatkaa tästä.
love u heikki
r.i.p
paraskummisetäni