rakas päiväkirja
kalapuikkoi..mun lempiruokaa.
otin 2 ja muussasin loput, en halua.
pääsin kotiin,
" Hei ! iskä osti muikkuja, syömään! "
mä söin.
mä söin kiltisti kun ihana rakas lapsi, mä vaan hymyilin ja nyökkäilin...
ja laskin kaloreita.
100
200
300
okei seuraaval lopetat, sun on pakko
400
500
600
miks tää ei lopu? miks mä en vaan lopeta?
"onks jälkiruokaa?"
sanoinko mä tosiaan ton? tuliko toi oikeasti mun suusta?
"joo suklaat tuol"
"kiitti"
mä oon loppu, mä oon kuollut.
ihan kun katsoisin vierestä elokuvaa, itsestäni.
katson miten syön, miten itken ja lyön itseäni kaikista kaloreista mitkä suuhuni tulevat.
miksi en voi vain lopettaa? minä olen ennenkin tehnyt niin.
olen parantunut.
parantunut.
ei mulla enään ole mitään sh.
ei mitään.
olet tyhjä taulu.
minussa ei ole mitään, olen normaali ihminen.
normaali.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
no mutta huomena on päivä uus:) mä niin inhoon kun ittelläniki tulee joskus hirvee ahmimiskohtaus eikä millään pysty lopettaan, syö niin kuin ei olis vuoteen nähnyt ruokaa.
ja kiitos vinkist, voisin tesmaa:> tai niinhän mä nyt sanon mutta kuitenkin löydän vkl itteni taas kerran ihan umpihumalas. mut tän hetkine tavote on nyt olla pari viikkoo juomatta ihan vaan kaloreidenkin takia, saa nähdä mite onnistuu
mä aina nään itteni jotenki ulkoapäin. ihan ku leffasta..
mustakin tuntuu tosi usein tolta, että katon itteeni kun elokuvassa. mä vaan syön ja syön. tiedän siis tunteen, se on ihan kauheeta. 8(
voimia ja haleja <3
Lähetä kommentti