I JUST WANT TO BE SKINNY

rakas päiväkirja



mun kirjotuksen jälkeen sit suljin koneen, menin keittiöön ja
avasin jääkaapin
"kyl mä tälläsen kakkupalan ansaitsen"
mä en oikeesti ansaitse mitään, mutta se meni jo.
kaikki ei ollu jotenki kohdallaan, pyörin ja vyörin sängyllä ja yritin saada
mukavan asennon, mut ei.
jotenki..
ihanku mun sisällä kaikki olis solmussa, en saa kunnol happee ja tunnen sydämen tykytyksen
kovempaa ku koskaan.
meen äitin huonesee ja kaadun sen sängylle
"2 buranaa kiitos"
ei auttanu, se vaan muuttuu pahemmaks ja pahemmaks.
kaikki on jotenki solmussa, ja en pysty hengittää sydämmeen sattuu ja käsi tärisee.
" oot kyllä tosi kalpee"
mä en pystyny liikkumaan, mä vaan ajattelin et kuolen siihen paikalleni.
mua pelotti hirveesti, joko olin saamassa sydänkohtausta tai sit mul on paniikki kohtaus.
joku se oli, äiti alko olla jo niin huolissaan et anto sit lopulta mulle
sen pillerin, joku rauhoittava tai jotain siihen suuntaan.
seuraava muistikuva onki ku heräsin aamulla.
huomenna koulua, nolottaa mennä sinne sit sen perjantain jälkeeen
ja muutenki tulee niin varmasti taas kommentteja " mikä sul on ? oot niin hiljanen"
nimittäin mulla ei ole mitään intoa olla huomenna ilonen ja sosiaalinen.
aijon vaan käpertyy mun tupakoiden kans jonnekki kauas mun ystävistä,
en halua kertoa mitään kellekkään.
sain muuten testamentin, puolet on mun
kaikki sen omaisuudesta puolet on mun, ei lohduta oikee.. mut.
ainaki saan sit 18 vuotiaana oman asunnon ja auton
jee
?