rakas päiväkirja
avril lavigne soi taas, en kuuntele sitä ikinä ellei mun asiat oo oikeesti huonosti.
nobodys home.
kuuntelin sitä viimeks ku olin karkumatkalla joskus pari vuot sit.
sen jälkee en enää ikin kuunnellu sitä, paitsi nyt.
herätyskello soi ja nousen ylös, avaan kaihtimet ja nään
ankeen sateisen ilman, kyynel valuu poskee pitkin ja
meen takasin sänkyyn,
näyttäisin kuitenki rumalta.
mun pitäis käydä kouluu, mun on pakko päästä amikseen.
äsken kirjaudun galleriaan vähä jännitti
en haluu kuulla yhtää suruvalituksii enään.
vaikka yks viesti kyllä piristi
"miks lähitte niin aikasin? :("
ihana,söpö mitä mä selitän ei sulla oo lupa ihastua.
enkä mä ees ihastu, en mä koskaan ihastu.
jotenkin..se ei oo mun tyylistä.
vielkäkin mietin ruokaa, ottaisko vai jättäiskö huomiseen?
huomenna meen terkkarille, mua rupes pelottaa tosissaan.
2 kommenttia:
Tsemii sulle.. On niin ärsyttävää jos joskus aamuisin tuntuu tuolta, että on muka ruma.. Onneksi niitä hyviäkin aamuja vielä tulee. :DD
Tsemii sulle.. On niin ärsyttävää jos joskus aamuisin tuntuu tuolta, että on muka ruma.. Onneksi niitä hyviäkin aamuja vielä tulee. :DD
Lähetä kommentti