maanantai 7. syyskuuta 2009

rakas päiväkirja



mä en tiedä mitä tekisin, mä en tiedä minkä suunnan ottais.
mä haluan että mulla menee huonosti mä haluaisin että kaikki näkis miten huono olo mulla on,
mutta kukaan ei ymmärrä.
tekis mieli lopettaa syöminen laihtua kuihtua pois, karkaa taas täältä
ja jättää ystävät.
mutta toisaalta, en pysty siihen esitän.
teko hymy päälle ja biletetään.
mä en osaa näyttää mun huonoa oloa.
"mee lääkärii. haluutko mennä lääkärii?"
no kyllä haluan mutta en vaan voi sanoa sitä että haluan.
mä haluan olla vahva.
näyttää et mä kestän kaiken.
en mä voi sortua paineen alla, envoi.
kaikki oireet viittaa johonki paniikkisairauteen.
menin kauppaan äsken mul oli iso villapaita ja huivi kiedottuna siihen.
en voinu ajatella mitään muuta että kohta se kohtaus tulee
ihan kohta sit toi nainen vaa kantaa mut ulos oon ihan varma siitä.
miten mä pääsen huomenna kouluun?
mun pitäis mennä yksin.
ratikkaan ja sit bussiin.
mä tiedän et mulle tapahtuu jotain siellä.
mitä mä teen mä oon niin hukassa.
yleensä hoidan asiat menemällä ulos polttamaan yksin.
nyt en uskalla olla yksin, jos mulle tapahtuu jotain ja kuolen siihen.
apua

she's losing her mind

3 kommenttia:

grau kirjoitti...

>: voi ei. mä oon tosi huolissani susta.

pullero kirjoitti...

voi :< koita jaksaa<3 tekis mieli halata sua oikein kovasti (tarttisin sitä iteki) mut valitettavasti joudut nyt vaa kuvittelemaan mun rutistuksen<3 voimia pikkunen<3

Laura Poikolainen kirjoitti...

apua :( mul on noit samoi! mut noi tulee mulle yleensä iltasin ja just sillee ku kelaan et ''nyt kuolen tähän ja yhtäkkii ku annan itteni nukahtaa ja lopetan hengittämisen ja en saa happee ..'' tiiän paniikkikohtaukset on hirveitä !! KOITA JAKSAA RAKAS <3